keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Paljonko maksaa oma aika?


Miten paljon se oma aika oikein maksaa?
Perheelle jossa on molemmat vanhemmat se tuskin maksaa kamalasti, ainakaan vaivaa. Meille yksinhuoltajille tilanne on hieman toinen. Pidän omaa aikaani arvokkaana ja olen huomannut tarvitsevani sitä yhä enemmän ja enemmän. Osaan itsekkäästi nykyään vaatia sitä, ja olen valmis myös maksamaan siitä ulkopuoliselle ihmiselle.

Itselläni se maksoi lentolipun verran, muutaman päivän isovanhempien vaivaamista, muutaman tunnin sisareni apua sekä parin iltapäivän verran lastenvahdin palveluja.



Vein lapset puistoon ja yritin keinutuksen ohessa hoitaa reissuuni liittyviä järjestelyjä puhelimitse. Puhelun jälkeen hiekkalaatikolla istunut nainen lähestyi minua ja kysyi, aionko tosiaan jättää noin pienet lapset yksin neljäksi päiväksi? Leukani loksahti hiekkalaatikon reunaan. Nieleskelin ja änkytin. Päässäni jyskytti, onko tuo tosissaan? Oli.

Katsoin keinuvaa hieman yli kolmevuotiastani ja vastasin tomerasti "Todellakin! Ei näille tule mua edes ikävä. Yksin he eivät tosin jää..."
Viisivuotias tuli nykimään takista ja kysyin kovaan ääneen hänen mielipidettä lähtööni. Hänellä olisi kuulemma tosi hauskaa ilman äitiä, hän saisi syödä herkkuja ja ajaa sisareni autolla.

Minut tuominnut nainen ei aikonut lopettaa. Hän kertoi että hän ei ole kyllä ollut erossa lapsistaan koskaan noin pitkää aikaa. Hänen mielestään se on liian pitkä aika.Minun tulisi miettiä nyt tarkkaan, poissaoloni voi olla vahingollista lapsilleni.

Kuuntelen mielelläni muiden mielipiteitä, mutta syyllistävällä asenteella ei kanssani pääse keskustelussa eteenpäin. Minä en aikonut kokea syyllisyyttä tulevasta reissustani. Nainen käänsi selkänsä minulle ja halusi lopettaa keskustelun.

Minua alkoi nyppiä todella. Ei pelkästään hänen mielipiteensä, vaan se että hän jakoi mielipiteensä minulle sekä monelle muulle hiekkalaatikolla erittäin naljailevaan sävyyn. Eihän tuo edes tunne minua! Koen aina että meillä suomalaisilla naisilla on ihme fiksaatio aina selitellä tekemisiämme ja puolustella. Miksi olen kotiäiti - miksi en ole kotiäiti - miksi menen töihin - miksi en mene töihi. Koko ajan selitellään, eikö voitaisiin vai toimia niinkuin itsestä tuntuu ja unohtaa muiden mielipiteet? Selittely johtuu ilmeisesti siitä että meidän tekemisiä arvostellaan, ainakin niitä jotka tekevät asioita muista poiketen. Kysyin naiselta että mikä ihme sinua estää lähtemästä lastesi luota. Valotin myös että oma aika on todella tärkeää, eritoten pienten lasten äidille. Äiti mutisi jotain mitä en kuullut. "Anteeksi?" "No ei meillä ole ketään kuka edes hoitaisi  eikä isovanhempia tai sukulaisia viitsi vaivata..."

Sanoin että minä kehtaan vaivata, lisäsin myös ei ettei tämäkään reissu ilmaiseksi tule. Maksan lastenhoitajalle, siskoni hoitaa logistiikkaa sekä vahtii tunnin sieltä tunnin täältä. Vaivaan vanhempiani ja tarvittaessa naapuri voi hakea lapsia tarhasta. Järjestelyissä on monta ihmistä ja siten myös monta muuttujaa. Minun täytyy itse haluta omaa aikaa sekä ihan itse järjestää se oma aika! Tuskin monelle koputetaan oveen ja kysytään saisiko vahtia lapsia viikon verran ilmaiseksi. Helpompi on jäädä marttyyrinä kotiin, niin minäkin tein aikaisemmin. Ymmärrän toki jos perheeltä puuttuu tukiverkko jolta pyytää apua, olen ollut siinäkin tilanteessa. Vaikka pysyin kotona pienten lasten kanssa ei se estänyt minua iloitsemasta muiden onnelliseta turvaverkko-tilanteesta.



Ulkomailla asuessa sitä oppii pyytämään apua. Ulkomailla ei pärjää ellei osaa pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee. Oli se sitten naapuri, työkaveri tai puolituttu. Ulkomailla ystävistä tulee perhe. Mietin itse tilanteita jolloin minulta on pyydetty apua. Olen hakenut toisten lapsia koulun jälkeen, hoitanut syntymäpäiväjärjestelyjä, vienyt tuttujen lapsia harrastuksiin ja olin valmiina hyppäämään auton rattiin ystäväni synnytyksen käynnistyessä. Avun pyytäminen on minulle helppoa nykyään, koska tiedän että ihmiset ympärilläni ovat valmiita auttamaan. Uskon myös että auttajalle tulee hyvä mieli, minulle ainakin tulee jos ja kun saan olla avuksi.

Minusta lause "hädässä ystävä tunnetaan" on huono. Kyllä ystäviä tunnetaan muutenkin kuin vain hädässä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Paluumuuttajien tilannekatsaus

Terveisiä Suomen kamaralta, uuden kodin uudesta sohvasta. Kamalan vaikealta tuntunut Suomeen muutto välkyttelee vielä takaraivossa, mutta en...